We don't say goodbye, thank you for today too so just say good night, the many memories I want to hold them inside this heart.

熊本　pt.２, 6.-8.7.2014

Aamiainen — aivan jumalallista kareeraisua.

Jassu kertoili omista ensivaikutelmistaan aiemmin, mutta nyt on mun vuoro astua näyttämölle ja kertoa miltä tuntuu olla kotona. Lyhyesti sanottuna: upealta. Oon ollut niin onnellinen siitä, että saan kävellä näitä tuttuja katuja, nähdä tuttuja koulupukuja, käydä tutuissa kaupoissa ja kulkea tutuilta asemilta. Yksinkertaisesti sanottuna, tämä kaikki on koti ja liikkuminen on jopa helpompaa kuin Helsingissä.

"otan tämän" meidän uus lempikauppa eiku?!

Tsuruyassa oli Kumamon soittelemassa flyygeliä~

Tänään aamulla syötiin itse asiassa ensimmäisen kerran kunnon ruokaa koko reissussa. Aamiaisella oli kareeraisua ja sen jälkeen olo oli suhteellisen "mä tykkään susta niin että halkeen". Käytiin pyörimässä Kamitori läpi ja törmättiin "otan tämän" nimiseen kauppaan, joka huvitti suuresti. Löydettiin myös viimein Jassulle aroe geeliä auringossa palaneisiin kohtiin ja ostin "vahingossa" seabreezea. Onnistuin myös jostain ihmeen syystä löytämään oikean kokoiset kengät. Tavattiin mun host sisko puoli kahden aikaan ja se oli todella outoa — siitä on kuitenkin aika pitkä aika kun ollaan nähty ja sinä aikana hän oli ehtinyt olla Ruotsissa vaihdossa vuoden ja vaikka mitä. Mentiin syömään yhteen todella hienoon sushiravintolaan, jossa istuttiin suoraan kokin edessä ja saatiin aivan taivaallisia susheja. Kyseinen ravintola oli hostveljeni lempisushiravintola ja okaasanini oli ilmeisesti sanonut ravintolalle siitä etten syö punaista lihaa — käsittämättömän ihanaa. Sushi oli todella hyvää ja oli ihana nähdä Yoshie pitkästä aikaa~

osa susheista, aivan käsittämättömän hyviä.

Kävimme Tsuryuassa ja sain viimein hankittua East Boyn rusetin (ei nyt mennä yksityiskohtiin, kuten siihen, miten jumalattoman kallis se oli siihen nähden, että kyseessä oli oikeasti bowtie), sekä uudet East Boyn polvisukat. Tavattiin vielä mun okaasan ja mentiin käymään KKR:llä kahvilla (tai no siis teellä) kun sään puolesta Kumamoto-jo ei oikein ollut mukava vierailukohde — kaatosade ja kauhea tuuli eivät kauheasti innosta kävelemään ulkona.

抹茶パフェ、本間においしいです~

熊本城

Kahvittelun (ja pafeen) jälkeen käytiin hakemassa mun hostveli, joka oli kasvanut aivan jumalattomasti mun vaihtovuoden jälkeen! Okaasan naureskeli, että mä en ole muuttunut ollenkaan (paitsi mun hiusten väri palannut omaksi ja hiukset kasvaneet tosi pitkiksi), mutta veli on kasvanut varmaan puoli metriä?! Hassua, mutta oli tosi ihanaa nähdä heidät pitkän ajan jälkeen.

me mentiin ostamaan MITÄ TAHANSA MUUTA KUIN RUOKAA

Käytiin tosiaan kiertelemässä Tsutayassa ja Daisoossa ja muutenkin ympäri Shimotooria ennen hotellille palaamista ja Daisoossa sovittiin ettei osteta RUOKAA. No siis, karkit ja keksithän eivät ole ruokaa?? Right? Tää on hassua kun tuntuu, että me ostetaan ruokaa kauheasti ja sitten sitä yhtäkkiä vaan ON ja se pitäisi syödä pois, että voisi ostaa lisää uusia ruokia?! #exvaihtariongelmat, pitäisi syödä tuttuja ruokia JA haluaa kokeilla kaikkea mitä on ilmestynyt vaihtovuoden jälkeen.

meidän piknik~

Tosi mukava päivä ja ilta huipentui rankkasateessa haettuihin pikkupulloon viiniä, extra strong pudooseen ja tölkkiin Asahia. Juhlaan oli aihetta, sillä.......... olen ylioppinut! Ei ihan matkaan liittyvää tietoa, mutta loppujen lopuksi aika oleellisesti vaikutti illan tunnelmiin. Onnen kyyneleet olivat paljon mukavampia kuin ne, jotka olisivat voineet tulla jos IBO:n sivuilla olisi lukenut muuta kuin "bilingual diploma awarded".

Sunnuntai meni tosiaan aika myöhään, katsottiin uutisia ja kävi ilmi, että supertaifuuni Neoguri on muodostumassa ja saapuu viikon aikana lähes koko Japaniin. Suomessa olevat: ei täällä oikeasti ole hätää, eteläisessä Japanissa (Okinawasta puhumattakaan) on aika kovaa myllytystä/on tulossa ja kyllähän Neoguri on suuntaamassa maan yli niin, että lähes koko Japaniin on annettu myrskyvaroituksia. Osakaan ei kuitenkaan nyt (08.07./23:51) ole yhtään mitään muuta kuin +33°C ja aurinkoa tulossa. Olemme siis elossa ja potkimme (ja laulamme kis-my-ft2 ja hanabia kotikaraokena), no worries mates.

ylikulkusillalta, vasemmalla mun koulun yhteydessä oleva yliopisto

Maanantaina herääminen oli tuskaa, väsytti aivan kauheasti ja ajatus aamiaiselle menemisestä ei huvittanut, mutta jaksettiin lähteä sen ajatuksen voimin, että ehkä saataisiin kareeraisua. Yritys hyvä kymmenen, ei todellakaan saatu kareeraisua vaan saatiin istua silmät ristissä syömässä riisiä ja pastaa viidessätoista minuutissa. Ei ehkä maailman miellyttävin aamupala ja aamu meni muutenkin aivan kauheaan lagaamiseen.

Mentiin sitten uudestaan käymään mun koululla — ihan vaan sen takia, että a) ei oikein keksitty tekemistä ja b) sen luona oli YouMeTown, joka oli auennut vasta ~viikko sitten ja ei tullut käytyä siellä lauantaina. Oikeastaan se oli aika pettymys, löydettiin seabreezeä, seikkailtiin ruokakaupassa tutkimassa mitä kaikkea sitä oikeastaan pitäisi viedäkään sitten Suomeen kun sen aika joskus koettaa ja käytiin misdossa. Otettiin puolivahingossa takeaway, mutta Jassu oli ihan tyytyväinen ettei joutunut jäämään Daikin kaksoisolennon kanssa samaan paikkaan. haha.

nyt tiedän mitä tuon kotiin, paljon parempi pakkauskoko kuin se kääpiöpurkki, jota saa tokyokanista

YouMe Townista ulos tullessa oli aika jumalattoman kuuma fiilis. Päiväksi oli tosiaan luvattu kaatosadetta, joten aurinkolasit oli jätetty hotelliin ja sateenvarjot otettu mukaan. Aika pian kävi selväksi, että tuollainen lämpötila ei todellakaan aivan äkkiä muuttuisi miksikään sateeksi, mutta tulipahan raahattua sateenvarjoa ja oikeastaan oli todella mukavaa viimeinkin saada aurinkoa.

hei meillä ON jalkakäytäviä Kumamotossa, ei vaan siellä pöndellä, missä käytiin lauantaina~ 

Tokyu Handsin ramunevalikoima oli aika ihailtava, sieltä löytyi muun muassa wasabin makuista.

staban cookies and cream frappe ja tsuruyasta hankitut vietnamilaiset kesäkääryleet, niiiiiin hyvää~

shimotoori ja katosta roikkuvat jalkapallon otteluaikataulut Japanille~

Maanantai oli vähän yleistä häröpalloilua, Kumamotossa ei oikeasti ole helposti tehtävissä niin paljoa mitään, Aso-sanilla olisi ollut kiva käydä, mutta sääennusteen ollessa mitä oli, ei viitsitty uhmata luonnonvoimia. Olisihan sen voinut nyt loppujen lopuksi tehdä, mutta tällä kertaa kävi näin. Bongailtiin hyvännäköisiä ihmisiä ja jossain vaiheessa meno oli aika reipasta — minne vaan pään käänsi, näkyi edessä vaikka mitä. Koska oli 7.7., oli Tanabatamatsuri, kaupat menivät aikaisin kiinni ja koko päivän näki ihmisiä pukeutuneina yukatoihin ja he olivat selkeästi suuntaamassa illalla juhliin. Naureskeltiin, että tää on niin tätä, jossain on juhlat ja meitä ei taaskaan ole kutsuttu?! Haettiin kauempana olevasta 7/11 kareeraisua (lahjoitin jassulle lihat ja nyt näyttää siltä, että tuplalihakareesta on tulossa jassun perinteinen :D), tamagosando ja kareepaneja ja mentiin huoneeseen pikniköimään ja pakkailemaan.

Illan pimetessä oli ihan mukava istua hotellihuoneessa kun Neogurin ensimmäisiä säveliä kuultiin ja nähtiin taivaalla – oli melko vaikuttava näky kun koko taivas loisti valkoisena muutaman sekunnin ajan ja ukkonen jyrisi aivan jumalattoman kovaa. 

Illalla meni todella pitkään pakkaamisessa ja vaikka kuinka mietittiin, että "joo joo noustaan ajoissa aamulla syömään, entä jos onkin kareeta?" päädyttiin tiistaina lähtemään aamiaiselle vasta puoli tuntia ennen sen loppumista. Oli kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää syödä kun ei ollut niin kauhea kiire ja silmät eivät olleet aivan kiinni.

Viimeiset näkymät Tsuruyan luona~, kotia tulee ikävä...

Valehtelematta yksi Kumamoton rakkaimmista paikoista.
Yllättävän paljon tunteita voi liittyä juna-asemaan.

Kumamoto eki, shinkansenalueelta.
Hassua, että Kumamotossa on oikeasti portit laitureiden edessä kun shin-osakalla ei todellakaan ole.

meidän muumi tulee~!

Shinkansenit oikeasti näyttävät aika paljon muumeilta, joissain määrin ja jostain todella kummasta syystä. Anyhow, se aiheuttaa aina huvitusta shinin saapuessa raiteelle kun toinen toteaa "muumi tulee!".

Ollaan käyty reissun aikana lähemmäs kymmenen kertaa purikurassa, jostain syystä aina kun menee kerran, tulee mentyä toisenkin — etenkin jos koneissa on hyväksi todettuja tarjolla. Purikura on siis tosiaan tällaisia kopissa otettuja kuvia, jotka sitten koristellaan tietyn aikarajan sisällä (jos joku lukijoista ei tiennyt). Suosittua ajanvietettä ja oikeasti ihan kivaa sen jälkeen kun siihen syntyy rutiini ja oppii käyttämään koneita, koska jokainen toki on erilainen. Hauskinta on yrittää kirjoittaa kanjeja kun kynä tekee mitä haluaa (Jassulla olisi tähän varmasti paljon kommentoitavaa Kumamoton kanjien osalta).

kyllä se valmistuminen vähän hymyilyttää~

Kaiken kaikkiaan Kumamoto oli mulle tosi ihana kokemus. Olen kaivannut kotiin siitä asti kun sieltä lähdin ja nyt kun yhtäkkiä olinkin siellä, oli ensimmäinen päivä aika epätodellista ja tuntui ihan siltä etten todellakaan ole siellä. Kaikki kadut olivat niin tuttuja ja maisemat ja kaupat ja yksinkertaisesti kaikki oli vain yksinkertaisesti niin kodinomaista. Huolimatta siitä, että muutamat kaupat olivat kadonneet ja Gakufun luokse oli ilmestynyt YouMe Town JA trameihin oli tullut englanninkieliset kuulutukset?!? Jotenkin tuntuu, että kaupunki oli kansainvälistynyt aika paljon, mutta siitä huolimatta kyseessä on yhä koti ja yksinkertaisesti rakastan sitä. This city is my city and I love it. Onnistuin esittelemään Jassullekin ilmeisesti Kumamoton hyviä puolia, sillä huolimatta sen pienuudesta Jassu totesi kaupungin mukavaksi. Se on vaan se, että kun Osakasta tulee niin lähes mikä tahansa on kärpäsenkakan kokoinen siihen verrattuna.. Huomasin vain itse, että Kumamoto on oikeasti mun koti ja kuulun sinne paljon enemmän kuin Osakaan — pieni japanilainen maaseutu kuuluu minun Japaniini (ja nyt tähän väliin tiedoksi: Suur-Kumamotossa asuu 1,2milj ihmistä mutta kyseessä ON pikkukaupunki Japanin mittakaavalla).

Toisena iltana makasin sängyssä miettien, että antaisin lähes mitä vain jos voisin vain jäädä kotiin, mutta seikkailu kutsui eteenpäin ja vaikka viikossa onkin tapahtunut joissain määrin aika paljon, hurjan paljon on edessä. Tähän mennessä ollaan kuitenkin matkusteltu Shinkanseneilla pelkästään lähemmäs 2000km ja tehty vaikka mitä, mutta ensi viikolla aivan uudet seikkailut odottavat maanantaiaamuna (tai oikeastaan sunnuntai-iltana) kun suuntaamme kohti KIXiä ja Seoulia.

Asioihin lähes liittymättömänä: sen lisäksi, että olen ylioppinut, sain tänään (09.07.) tietää päässeeni ensimmäiseen yliopistovaihtoehtooni?! Nythän mulla siis on oikeasti syy ostaa koulutarvikkeita Japanista vai miten se oli?

Kuten monen muunkin postauksen kirjoittaminen, tämäkin on aloitettu aika kauan aikaa sitten joten "tämä päivä" voi tarkoittaa lähes mitä vaan, mutta olen yrittänyt lisätä suurimpaan osaan ainakin kyseisen päivämäärän asioiden selkeyttämiseksi.