We don't need the freedom someone else decided on

//sings aggressively// WE'LL GO TO THE END OF THE WORLD, TO THE POINT WE GET TIRED OF IT ! ♪

Heh, hei ! Oon aina ollut ja tuun aina olemaan huono kirjottamaan esittelyjä itestäni, mutta hei yrittänyttä ei laiteta ! Yritän olla ottamatta liikaa mallia Kiian postauksesta, koska en todellakaan tiedä mitä kirjottaisin.

Oon huono ottamaan julkasukelposia kuvia ja koska en viittiny laittaa kuvaa vanhojen tansseista ja niin mun nykyinnen fb profiilikuva saa kelvata, heh :)

Okei eli heipsan, olen Jasmin, 17vuotias (matkan aikana täytän 18, jes!) leipuri-kondiittoriksi opiskeleva hullu, joka halusi suorittaa kaksoistutkinnon ja jolla ei ole muuta elämää tällä hetkellä koulun lisäksi. Vaihtovuoden aikana asuin Osakassa (ja Narassa) enkä malta odottaa, että pääsen esittelemään toista kotiani Kiialle. Kirjoitin myös blogia vuoden aikana, erittäin huonosti tosin, mutta sieltä voi käydä lukemassa enemmän sen vuoden kokemuksista ja tapahtumista.

Asuin siis Osakassa, joka on Japanin kolmanneksi suurin kaupunki heti Tokion ja Yokohaman jälkeen. Kouluni sijaitsi lähellä Osakan ydinkeskustaa joten voisin sanoa tuntevani Osakan kuin omat taskuni ja nyt kun sanon näin, niin me eksytään jo heti ensimmäisenä päivänä.

Koulu jota kävin oli nimeltään プール学院高等学校 eli lyhyemmin Poole Gakuin. Oppilasmäärästä ei mitään hajua, mutta sen osaan kertoa, että samassa rakennuksessa oli sekä ylä-aste että lukio ja itse kävin siis lukion ensimmäistä. Kouluni oli yksityinen, kristitty, tyttökoulu ja vaikka mulla oli omat epäilykseni koulun suhteen, kun olin vielä Suomessa, niin kun kävin koululla ensimmäistä kertaa olin myyty. ♥

Osaka hoods ♥

Oon satavarma, että meillä tulee olemaan hauskaa Osakassa (ja koko matkalla ylipäätänsä) vaikka välillä kuitenkin saattaa tulla hieman outo fiilis, sillä nyt ei ollakaan Japanissa opiskelemassa vaan lomalla. Koulupukua ei siis tarvitse vetää päälle joka aamu ja kiirehtiä ruuhkaiseen junaan, jotta kerkeää kouluun ajoissa. 

Niiden päivien aikana, jotka me vietetään Osakassa olis tarkotus esitellä Osakan shoppailumahdollisuusksia, Dotonboria (ja siellä olevaa suurta Glico miestä, jonka edessä on pakko ottaa edes yksi kuva matkan aikana) sekä tietenkin Osakan linnaa ja muita must see- paikkoja, joita sieltä löytyy (ja niitä on paljon). Kiia saa kokea myös Osakassa olevan mahtavan Pokemon centerin, jossa tulee tod.näk. menemään paljon rahaa. Paljon aikaa tullaan myös viettämään Nanbassa, sillä siellä on niin paljon kauppoja, joissa on pakko käydä eikä niitä voi mitenkään kiertää yhdessä päivässä.

USJ eli Universal Studios Japan huvipuisto on myös "must see" -listassa, thanks to Kiia, ja toivottavasti keretään viettämään siellä edes yksi päivä kaiken syömisen ja muun ohella. Suunniteltiin myös, että tehdään erilaisia päiväretkiä mm. Tokioon, jossa eksytään 20000% varmasti.

Paljon on siis suunniteltu kaikkea, mutta paikan päällä sitten näkee, että mitkä suunnitelmat toteutuvat.

Osakan lisäksi vien Kiian käymään ainakin Narassa, sillä vietin siellä itse paljon aikaa vaihtarivuoden lopussa. Narassa on paljon temppleitä ja museoita, joissa itse kävin pyörähtämässä kavereiden kanssa, mutta niissä olisi kiva käydä uudestaan. Mitä nyt olisi Japanissa käynti ilman temppeleitä ja museoita?

Tästäpä tuli lyhyt postaus, oho... Hirveä hinku alkaa pakkaamaan matkalaukkuja ja lähteä jo kohti lentokenttää, mutta enään 54 päivää ja matka alkaa! Home, we're coming ♥

Everyones a miracle in their own way just listen to yourself, not what other people say.

Blogeissa on tapana esitellä kirjoittajat ja koska molemmat meistä ovat vanhoja konkareita vaihtariblogin pitämisessä, pitäisi tämän osan olla helppoa. No, helppo on aika suhteellinen määritelmä ja ainakin mulle on tosi hankala kertoilla itsestäni mitään järkevää, mutta yrittänyttä ei laiteta ja silleen?

Yritin oikeasti etsiä itsestäni jotain järkevää ja siedettävää kuvaa, mutta kaivellessani koneen arkistoja (ja kävin oikeasti myös facebookin KAIKKI profiilikuvani läpi) tajusin, etten todellakaan ota itsestäni usein kuvia. Kuitenkin, koska ehkä voisi olla hauskaa laittaa tähän jotain tuoreempaa kuin ammoisilta Japanin ajoilta, joten abien pukeutumisviikko represents...

...Kiia 18v gakufun liikuntapuvussa!

Tosiaan, hei, olen Kiia 18v, abi (kirjotusten tulokset tulee reissun aikana, kääk!), IB -oppilas ja liikaa vastuuta partiossa haaliva. En osaa puhua tai kirjoittaa puhdasta suomea, pahoittelen jo etukäteen sekaan väistämättä tulevia englanninkielen sanoja, mutta tästä saa syyttää IB:tä. Olin vaihdossa YFUn kautta Japanissa 2012-2013 (josta lisää täällä) ja asustelin silloin Kumamotossa. Reissu oli aika hurja, "tässä maailmanpyörässä on pakko istua useampi kierros uskoakseen että se on ensinnäkään edes olemassa ja toiseksi hahmottaakseen kuinka kauas sen huipulta näkee" -tyyppinen, mutta en vaihtaisi hetkeäkään. Otin sen mitä sain, sopeutuvaisimmat selviytyy, loput jäävät rannalle ruikuttamaan ja silleen.

Tässä, kuten tätä seuraavassakin postauksessa, on tarkoitus tehdä pieni throwback vaihtovuoteen ja kuvien (sekä vapaavalintaisen tekstimäärän) avulla havainnollistaa, missä sitä tuli asuttua ja mihin on matka tänä vuonna. Kumpikaan meistä ei ole toisensa kotikaupungissa (tai Hiroshimassa tai Soulissa) käynyt, eli reissu on jälleen kerran hyppy tuntemattomaan — tällä kertaa tosin paljon paremmalla kielitaidolla. Okei, oltiin me Tokiossa viikko vaihdon alussa mutta ei sitä oikein voi laskea, koska pysyttiin tiiviisti Yoyogi parkin aitojen sisällä.

Kumamoto eki, todella paljon hyviä muistoja, enkä malta odottaa, että pääsen takaisin.

Asuin tosiaan Kyūshūn saarella, Kumamoton prefektuurin pääkaupungissa Kumamotossa, jonka väkiluku on 750,000 luokkaa (greater kumamoto ~1,2miljoonaa). Loppujen lopuksi kaupunki muodostui hyvinkin kodikkaaksi ja pieneksi, ne ympyrät, joissa tuli liikuttua, pystyy katsomaan yhdellä kertaa kartalta (poislukien perheen ja AR:n kodit, jotka on ehkä ihan hyväkin jättää näyttämättä).

Kauniista photoshop muokkauksesta näette oikeanpuoleisen ympyrän, jonka sisällä sijaitsee kouluni 熊本学園大付属高校学校, eli tuttavallisemmin gakufu. Noin 1200 oppilasta lukiossa, yksityinen sekakoulu ja kivat koulupuvut, oli mulle todella sopiva ja tykkäsin tosi paljon siitä, että siellä esimerkiksi järjestettiin mulle ja kahdelle muulle vaihtarille kalligrafiaa kerran viikossa. Samalla kampuksella oli myös yläaste, yliopisto ja päiväkoti, mutta lukio oli prefektuurin parhaita kun taas yliopisto ei kovinkaan hyvä. Hyvin yleinen asetelma Japanissa tällaisilla kampuksilla joissa on sekä lukio että yliopisto.

Vasemmanpuoleisessa ympyrässä (suidocho, torichosuji, shimotori jne) näkyy pääasialliset shoppailualueet. Sieltä löytyy niin Parco, Tsuruya, Misdo x2 ja sen sellaiset (unohtamatta Lawsoneita<3 チョコレート ダニシュ on ehkä oudointa ja parasta koskaan<3). Torichosujin vieressä näkyy vielä joten kuten Kumamoto-jo, missä tuli pari kertaa käytyä. Ihan hieno, mutta paljon hienompi ulkopuolelta kuin sisältä.

Miksi Kumamoto on minulle niin rakas? Miksei vaikka joku Tokio tai sen sellainen, missä asuu oikeasti muutamia miljoonia ihmisiä? Mikä ihme sai minut rakastumaan tällaiseen "pikkukaupunkiin"?

Kumamoto on se paikka, jota voin yhä kutsua kodikseni. Huolimatta kaikista niistä kyyneleistä, jotka vuodatin yrittäessäni sopeutua ja ymmärtää. Huolimatta siitä, etten tullutkaan perheen kanssa niin hyvin toimeen kuin olisi ehkä pitänyt. Huolimatta ihan kaikesta, Kumamoto on minulle koti ja suuri osa sydäntäni on jäänyt shirakawan rannoille. Mitä sitten, vaikka itkin joinain päivinä hurjasti silkkaa turhautumista ja ikävää? Minulle Kumamotosta on muodostunut rakkain paikka koko Japanissa ja en malta odottaa, että Jassu pääsee näkemään ne alueet, missä minä olin onnellinen.

Tuntuu, että voisin enemmän kuin mielelläni kirjoittaa uudelleen kaiken sen, mitä tapahtui kaksi vuotta sitten, mutta ei se kai ole tämän postauksen tarkoitus. Fakta kuitenkin on, että heinäkuun aikana todennäköisesti lataan videoita siitä, kun itken onnesta ollessani takaisin Kumamotossa. Vaihdossa viettämäni aika ei ollut mitenkään helppoa tai loisteliasta, mutta todella kasvattavaa. En vaihtaisi päivääkään enkä olisi jättänyt lähtemistä väliin mistään hinnasta.

Niiden muutaman päivän aikana, jotka meidän on tarkoitus Kumamotossa viettää, haluan esitellä etenkin gakufun lähialueet ja tietenkin shimotorin ympäristöä. Kuitenkin, omalle vaihtoajalleni central importance oli myös Kumamoton keskussairaalalla ja sen viereisellä YouMe Townilla, joten siellä tulee varmasti käytyä. Mahdollisuuksien mukaan tarkoitus olisi myös vierailla 阿蘇山 tulivuorella — maisemat ovat spectacular ja on uskomatonta, että kyseessä on oikeasti aktiivinen tulivuori, jolla vierailu on loppuvuodesta 2013 jouduttu sulkemaan SO2 päästöjen takia. Periaatteessa voisi käydä niinkin huonosti, että paikalle ei pääse, mutta toivottavasti päästäisiin kuitenkin käymään. On hassua mennä sinne Kumamoto-Aso -väli junalla ja Aso-ekiltä vuorelle bussilla — viimeksi mentiin aluevalvojani kanssa autolla (ja kolmen koiran kanssa!) ja liikkuminen oli ihanan helppoa. Nyt kuitenkin, huolimatta ajokortista, on ehkä parempi tyytyä julkiseen liikenteeseen.

Voisin kirjoittaa vielä vaikka kuinka paljon, mutta ehkä lopetan tähän.
Stay tuned for our next episode~

kuka ketkä minne missä milloin mitä häh? aka よこそ、みなさん！

Tässä blogissa seurataan kahden veljeksen matkaa heinäkuussa 2014 nousevan auringon maahan.
Suunnitelmana seuraavaa:

• 01.07.2014 lähtee kone Helsinki-Vantaalta kohti Münchenia ja sieltä Tokion kautta Osakaan
• 02.07. saapuminen ja majoittautuminen ➝ Jassun johtama tour de Osaka
• 05.07.2014 Shinkansenilla kohti Kumamotoa ➝ Kiian johtama tour de Kumimato
• 08.07.2014 Takaisin Osakaan, päivällä Hiroshimaan
• 09.-11.07. only god knows what happens — ainakin Tokio ja Nagoya mutta mitä muuta?
• Lisäksi yleistä Osakahengailua.
• 14.07.2014 Souliin ➝ koska kumpikaan meistä ei tiedä mitään, todennäköisesti vain syömme kanaa. Okei, on meillä paikallisopastusakin.

Mulla ei oikeasti ole meistä mitään järkevää yhteiskuvaa maaliskuun 2012 jälkeen, joten saatte tyytyä vanhempaan materiaaliin. Let us represent, Kiia & Jasmin — in Tokyo, two years ago (oikeassa reunassa rakas veljemme Aino)!

Nyt todennäköisesti Aino ja Jassu antavat turpaan ja kovaa, koska kukaan meistä ei enää tältä näytä, mutta hei — tämä oli totta silloin kun marssimme ensimmäistä kertaa tapaamaan perheitämme Japanissa.

Mitä täältä blogista sitten löytyy? Tarkoitus olisi kirjoitella matkapäiväkirjaa mahdollisimman usein, mutta koska Japanin nettiyhteydet tiedetään, ei mitään takeita postaustahdista ole. Lisäksi on pakko huomioida se fakta, että hei ihan oikeesti — vaihtarit on ehkä innokkaimpia, mutta myös laiskimpia bloggareita (ainakin me), joten postaustahti on mitä on. Ehkä suurin osa julkaistaan silloin kun makaamme kasvonaamio naamalla rentoutumassa?

Koska vierailemme kotikaupungeissamme, olisi suunnitelmissa kirjoittaa ensimmäisiä ajatuksia uusista kaupungeista ja muistoja kodista. Villi veikkaus on, että tunnemyrskyiltä ei voida välttyä.

Tarkoitus on palata kotiin ja suureksi osaksi myös kirjoittaa itselle muistiin siitä, miltä se nyt tuntuu olla takaisin. Kyllä, Japani on edelleen koti — huolimatta kaikesta mitä silloin tapahtui ja miten vaikeaa se joskus olikin. Minulla ainakin jäi suuri pala sydämestä shirakawan rannoille, suizenjin asemalle ja lokeroon 44.

Tervetuloa seuraamaan matkavalmisteluja ja itse matkaa, kommentoikaa ja kysykää ihan mitä vain — vastaamme parhaamme mukaan!

またね〜