D-15

"Mitä minulle voisi käydä? Voisin korkeintaan kuolla, mutta se olisi pientä siihen verrattuna, että antaisi unelmiensa kuolla." — Rock'n'roll Suicide Bar

Ei varmaankaan ole mikään ihme, että matkablogissa ei hirveästi asiaa ole ennen itse matkaa. Nyt kuitenkin laskurin näyttäessä 15 päivää voisi ehkä olla hyvä jotain kirjoittaa?

Koko reissun valmistelut ovat edenneet aika hurjissa sykleissä; yhdessä hetkessä päätetään lähteä, toisessa ostetaan lennot ja kolmannessa varataan viikon sisään hurja määrä majoituksia ynnä muita. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä huokaista helpotuksesta, sillä kaikki majoitukset ja lentoliput ovat kunnossa (ainakin niissä määrin kuin Suomesta käsin voi hoitaa, ICOCA hoituu sitten perillä). Jassu on saanut uuden passin (jossa juoksee hirviä!), FedEx toimitti JR Rail Passien exchange orderit viime viikolla ja matkasuunnitelmasta on kasattu pdf, joka jää Suomeen. Kirosin viime viikolla melko kauan kun yritin kasata Jassulle sähköpostia kaikista dokumenteista — niitä pdf:iä on oikeasti aika monta. Hetkittäin tuntuu, että se kaikki paperimäärä menee aivan varmasti sekaisin ja hukkuu ja luoja ties mitä, mutta onneksi kaikesta on kahdet kopiot ja vielä kahdet sähköiset versiot, ehkä kaikki sitten menee ihan okei. On hassua ajatella, että noin kahden viikon päästä tähän aikaan olemme olleet matkalla jo 8h. Vastahan tätä matkaa suunniteltiin ja laskuri näytti 189 päivää?

Omalla tavallaan on vähän tylsää, että kaikki on jo oikeastaan hoidettu. Mitä ihmettä sitä nyt tekee vapaa-ajallaan kun ei enää tarvitsekaan kuumeisesti metsästää halvinta ja järkevää majoitusvaihtoehtoa? Noh, ainakin voi seurata Korean wonin kurssia ja yrittää taktikoida rahanvaihdon kanssa — ihan kuin se nyt oikeasti olisi mahdollista.

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, päätimme, että yövymme Tokiossa yhden yön. Kumamotosta palattuamme olemme Osakassa yötä ja seuraavana aamuna siirrymme kohti Tokiota — loppujen lopuksi on kuitenkin helpompaa olla siellä yksi yö kuin lähteä tajuttoman aikaisin Osakasta ja yrittää nähdä päivässä hurjasti.

Seuraavaan kahteen viikkoon mahtuu vielä Juhannus, joka itsellä menee mökkeillessä. On oikeastaan tosi mukavaa tietää, että mökiltä palatessa jäljellä on yksi kokonainen viikko Suomessa ja sen lisäksi vielä maanantai — tiistaiaamuna pitäisi jo olla kaikki pakattuna ja puoli yhdentoista aikaan ollaan sovittu tapaaminen lentokentälle.

Tavallaan ei jaksaisi enää odottaa, mutta ehkä Suomen kesälle on vielä annettava mahdollisuus?