Everyones a miracle in their own way just listen to yourself, not what other people say.

Blogeissa on tapana esitellä kirjoittajat ja koska molemmat meistä ovat vanhoja konkareita vaihtariblogin pitämisessä, pitäisi tämän osan olla helppoa. No, helppo on aika suhteellinen määritelmä ja ainakin mulle on tosi hankala kertoilla itsestäni mitään järkevää, mutta yrittänyttä ei laiteta ja silleen?

Yritin oikeasti etsiä itsestäni jotain järkevää ja siedettävää kuvaa, mutta kaivellessani koneen arkistoja (ja kävin oikeasti myös facebookin KAIKKI profiilikuvani läpi) tajusin, etten todellakaan ota itsestäni usein kuvia. Kuitenkin, koska ehkä voisi olla hauskaa laittaa tähän jotain tuoreempaa kuin ammoisilta Japanin ajoilta, joten abien pukeutumisviikko represents...

...Kiia 18v gakufun liikuntapuvussa!

Tosiaan, hei, olen Kiia 18v, abi (kirjotusten tulokset tulee reissun aikana, kääk!), IB -oppilas ja liikaa vastuuta partiossa haaliva. En osaa puhua tai kirjoittaa puhdasta suomea, pahoittelen jo etukäteen sekaan väistämättä tulevia englanninkielen sanoja, mutta tästä saa syyttää IB:tä. Olin vaihdossa YFUn kautta Japanissa 2012-2013 (josta lisää täällä) ja asustelin silloin Kumamotossa. Reissu oli aika hurja, "tässä maailmanpyörässä on pakko istua useampi kierros uskoakseen että se on ensinnäkään edes olemassa ja toiseksi hahmottaakseen kuinka kauas sen huipulta näkee" -tyyppinen, mutta en vaihtaisi hetkeäkään. Otin sen mitä sain, sopeutuvaisimmat selviytyy, loput jäävät rannalle ruikuttamaan ja silleen.

Tässä, kuten tätä seuraavassakin postauksessa, on tarkoitus tehdä pieni throwback vaihtovuoteen ja kuvien (sekä vapaavalintaisen tekstimäärän) avulla havainnollistaa, missä sitä tuli asuttua ja mihin on matka tänä vuonna. Kumpikaan meistä ei ole toisensa kotikaupungissa (tai Hiroshimassa tai Soulissa) käynyt, eli reissu on jälleen kerran hyppy tuntemattomaan — tällä kertaa tosin paljon paremmalla kielitaidolla. Okei, oltiin me Tokiossa viikko vaihdon alussa mutta ei sitä oikein voi laskea, koska pysyttiin tiiviisti Yoyogi parkin aitojen sisällä.

Kumamoto eki, todella paljon hyviä muistoja, enkä malta odottaa, että pääsen takaisin.

Asuin tosiaan Kyūshūn saarella, Kumamoton prefektuurin pääkaupungissa Kumamotossa, jonka väkiluku on 750,000 luokkaa (greater kumamoto ~1,2miljoonaa). Loppujen lopuksi kaupunki muodostui hyvinkin kodikkaaksi ja pieneksi, ne ympyrät, joissa tuli liikuttua, pystyy katsomaan yhdellä kertaa kartalta (poislukien perheen ja AR:n kodit, jotka on ehkä ihan hyväkin jättää näyttämättä).

Kauniista photoshop muokkauksesta näette oikeanpuoleisen ympyrän, jonka sisällä sijaitsee kouluni 熊本学園大付属高校学校, eli tuttavallisemmin gakufu. Noin 1200 oppilasta lukiossa, yksityinen sekakoulu ja kivat koulupuvut, oli mulle todella sopiva ja tykkäsin tosi paljon siitä, että siellä esimerkiksi järjestettiin mulle ja kahdelle muulle vaihtarille kalligrafiaa kerran viikossa. Samalla kampuksella oli myös yläaste, yliopisto ja päiväkoti, mutta lukio oli prefektuurin parhaita kun taas yliopisto ei kovinkaan hyvä. Hyvin yleinen asetelma Japanissa tällaisilla kampuksilla joissa on sekä lukio että yliopisto.

Vasemmanpuoleisessa ympyrässä (suidocho, torichosuji, shimotori jne) näkyy pääasialliset shoppailualueet. Sieltä löytyy niin Parco, Tsuruya, Misdo x2 ja sen sellaiset (unohtamatta Lawsoneita<3 チョコレート ダニシュ on ehkä oudointa ja parasta koskaan<3). Torichosujin vieressä näkyy vielä joten kuten Kumamoto-jo, missä tuli pari kertaa käytyä. Ihan hieno, mutta paljon hienompi ulkopuolelta kuin sisältä.

Miksi Kumamoto on minulle niin rakas? Miksei vaikka joku Tokio tai sen sellainen, missä asuu oikeasti muutamia miljoonia ihmisiä? Mikä ihme sai minut rakastumaan tällaiseen "pikkukaupunkiin"?

Kumamoto on se paikka, jota voin yhä kutsua kodikseni. Huolimatta kaikista niistä kyyneleistä, jotka vuodatin yrittäessäni sopeutua ja ymmärtää. Huolimatta siitä, etten tullutkaan perheen kanssa niin hyvin toimeen kuin olisi ehkä pitänyt. Huolimatta ihan kaikesta, Kumamoto on minulle koti ja suuri osa sydäntäni on jäänyt shirakawan rannoille. Mitä sitten, vaikka itkin joinain päivinä hurjasti silkkaa turhautumista ja ikävää? Minulle Kumamotosta on muodostunut rakkain paikka koko Japanissa ja en malta odottaa, että Jassu pääsee näkemään ne alueet, missä minä olin onnellinen.

Tuntuu, että voisin enemmän kuin mielelläni kirjoittaa uudelleen kaiken sen, mitä tapahtui kaksi vuotta sitten, mutta ei se kai ole tämän postauksen tarkoitus. Fakta kuitenkin on, että heinäkuun aikana todennäköisesti lataan videoita siitä, kun itken onnesta ollessani takaisin Kumamotossa. Vaihdossa viettämäni aika ei ollut mitenkään helppoa tai loisteliasta, mutta todella kasvattavaa. En vaihtaisi päivääkään enkä olisi jättänyt lähtemistä väliin mistään hinnasta.

Niiden muutaman päivän aikana, jotka meidän on tarkoitus Kumamotossa viettää, haluan esitellä etenkin gakufun lähialueet ja tietenkin shimotorin ympäristöä. Kuitenkin, omalle vaihtoajalleni central importance oli myös Kumamoton keskussairaalalla ja sen viereisellä YouMe Townilla, joten siellä tulee varmasti käytyä. Mahdollisuuksien mukaan tarkoitus olisi myös vierailla 阿蘇山 tulivuorella — maisemat ovat spectacular ja on uskomatonta, että kyseessä on oikeasti aktiivinen tulivuori, jolla vierailu on loppuvuodesta 2013 jouduttu sulkemaan SO2 päästöjen takia. Periaatteessa voisi käydä niinkin huonosti, että paikalle ei pääse, mutta toivottavasti päästäisiin kuitenkin käymään. On hassua mennä sinne Kumamoto-Aso -väli junalla ja Aso-ekiltä vuorelle bussilla — viimeksi mentiin aluevalvojani kanssa autolla (ja kolmen koiran kanssa!) ja liikkuminen oli ihanan helppoa. Nyt kuitenkin, huolimatta ajokortista, on ehkä parempi tyytyä julkiseen liikenteeseen.

Voisin kirjoittaa vielä vaikka kuinka paljon, mutta ehkä lopetan tähän.
Stay tuned for our next episode~