29. heinäkuuta 2014

Hei tie vie mut kaupunkeihin, kyliin, bensanhajuun, valoviidakkoon.

Perjantaina suunnattiin Jassun toiveesta katsomaan entertainment yhtiöiden taloja. Mä olin nähnyt S.M. Entertainmentin talon jo matkalla Incheonilta kämpille, mutta koska Jassu on armoton fangirl, meidän oli toki pakko mennä. Eipä siinä mitään, saatiin kävellä aika hienon liikealueen läpi; siellä oli rivissä D&G, Prada, Louis Vuitton ym. liikkeet. Kävelymatka Apgujeongrodeolta S.M. Entertainmentille oli meidän ohjeiden mukaan "tosi pitkä, taksi on hyvä vaihtoehto", mutta meillä meni kävelyyn ehkä 20min ja koska sää oli tosi miellyttävä (kuten Seoulissa lähes aina), ei se yhtään haitannut.



Ensimmäisenä mentiin S.M. Entertainmentille, joka oli oikeastaan ainoa "must see" -entertainment house (koska EXO jee eiku??). Saavuttiin paikalle ja siellä oli syystä tai toisesta aika paljon ihmisiä odottelemassa. Mekin sitten jäätiin seisomaan (koska ikinä ei voi tietää mitä sieltä tulee ulos??) aika pitkäksi aikaa, mutta loppujen lopuksi lähdettiin muutaman tunnin jälkeen kun ketään ei näkynyt tai kuulunut. Meidän ympärillä olevilla Hong Kongilaisilla tytöillä oli kuitenkin lahjapaketti, joka oli osoitettu SHINeen Minholle, joten oletetettavaa on, että SHINeesta ainakin jotkut olivat talossa sisällä.



S.M.:n jälkeen suunnattiin kohti Jassun toista "must see" -taloa, eli CUBEa. Tässä vaiheessa vähän nauratti, sillä itse en kuuntele kpoppia enkä oikeasti tiedä kauheasti mitään siitä, mutta käyn kuitenkin katsomassa entertainmentin taloja kuin kovakin fani. (Jassulla on vankka yritys aivopestä mut kpoppiin ja ainakin EXOn "Overdose" soi nykyään päässä lähes päivittäin... Unohtamassa f(x):n "Red Light"ia). Mikäs siinä kävellessä, sää oli miellyttävä ja meillä ei kauheasti ollut mitään tekemistä enää Seoulissa ja Jassu halusi S.M:llä käydä.


Dongdaemun
CUBEn jälkeen suunnattiin apgujeongrodeolle ja sieltä Dongdaemuniin, koska miksipäs ei. Yritettiin epätoivoisesti keksiä jotain tekemistä ja Dongdaemun vaikutti mielenkiintoiselta. Ihan kivahan se oli, mutta onnistuttiin taas vaihteeksi löytämään kaikki limaisimmat ajussit ja siinä vaiheessa kun käveltiin kangaskauppojen reunustamaa tietä vailla suuntaa, todettiin että ehkä olisi ihan hyvä lähteä Myeongdongille syömään kanaa. Ennen lähtöä kuitenkin päätimme harhailla vielä vähän aikaa ja onnistuimme löytämään "perinteisen" ajussipuiston. Tuntuu, että mihin tahansa menimme Koreassa, löysimme aina sen paikan, jossa pukumiehet hengailivat. 




Ylläoleva kuva ihan vain siksi, että meille on nyt tosi monet entiset Koreavaihtarit sanoneet Korean olevan siisti... Japanista tulleena on pakko olla täysin eri mieltä ja tällaista näkyä katsoessa ei voi olla kokematta puistatusta. Miten jossain VOI OLLA noin likaista? Muutenkin on ollut muutamia juttuja joihin on ollut tosi vaikea tottua, ehkä suurimpana se, että täällä tungetaan päälle jos kävellään vierestä eikä pyydetä anteeksi. On ihan okei metrossa kävellä päin, vaikka toisella puolella olisi paljon tilaa. Metroon myös tungetaan välillä sisään, vaikka edelliset olisivat tulossa ulos ja muutenkin sillä ei ole mitään väliä missä joku muu on jos SINÄ haluat mennä siitä. Ollaan naureskeltu (ja oikeasti oltu aika ärsyyntyneitä) siitä, että Koreassa kulttuuri näyttää olevan "haista sinä v***u MINÄ MENEN TÄSTÄ". Ei vaan mene päähän miten tuollaista kestää. Toinen kummallinen asia on vessojen vähyys, onko näillä joku ihmeellinen elimistö, joka ei tarvitse tyhjennystä koskaan? Japanissa vessoja on KAIKKIALLA ja Koreassa niitä ei ole välttämättä edes kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa.

Myeongdongin perinteinen kana, oli vähän nälkä kun tajuttiin, että edellinen ruoka oli ollut aamulla...
Illalla myeongdong herää eloon, oli hassua ensimmäisellä kerralla kun päivällä oli hiljaista ja yhtäkkiä pimeän laskeutuessa ihmismäärä triplaantui.
Syömisen jälkeen oli aika väsynyt olo ja kello oli paljon, joten päätimme suunnata E-martin kautta kotiin (meillä oli silloinkin pyhät aikeet päivittää blogia). Kaupassakäynnin jälkeen päätin ottaa viereisestä katukojusta ddeokbokkia kun olin koko päivän sitä halunnut syödä. Ihan kiva, mutta oikeastaan ei ollut kauhea nälkä ja voi hyvä luoja sitä annoskokoa... Ikävintä ei ollut kuitenkaan annoksen koko vaan sen tulisuus, ensimmäisen suullisen jälkeen haukoin happea ja viisi suupalaa myöhemmin tuntui kuin syöksisin tulta. Saimme syötyä alle puolet ja loput otin kämpille, jotka pystyin syömään myöhemmin banaanimaidon ja juuston voimin.

Ddeokbokki of doom.
Lauantaina kävimme DMZ:lla, josta oma postaus tässä.

Meidän hostin omma toi meille TAAS aamiasta, tosin tällä kertaa suoraan huoneeseen. Oltiin siis saatu lauantainakin hirveä lautasellinen todella HYVÄÄ ruokaa, mutta oltiin oltu juuri lähdössä... + syötiin juuri sitä ennen meidän Paris Baguetten salaattileivät...
Sunnuntaina oli aika kauhea väsymys, mutta kun kyseessä oli toiseksi viimeinen päivä Seoulissa, piti liikkeelle päästä mahdollisimman aikaisin. Päivän ohjelman piti ensin olla Hello Kitty Café ja N Seoul Tower, mutta koska sää oli aika ikävä (jälleen kerran hazea ilmassa aivan kauheasti + sumua) päätettiin jättää Namsan maanantaille — jos sää vaikka parantuisi. Meillä meni taas ikä ja terveys sängystä nousemiseen ja reissuun lähtöön, mutta viimein yhden-kahden aikaan iltapäivällä päästiin Hondgaeen ja kittykahvilaan.


Jassulle kahvila oli liian pinkki^666, mutta ihana veli kun on, suostui hän sinne tulemaan ja istuttiin juomassa aisukoohii ja aisu matchalatte + syötiin choco banana waffle. Tultiin kahvilaan aika täydelliseen aikaan, sillä siinä syödessämme (ja wifistä nauttiessamme!) yläkerta täyttyi aika nopeasti ja metelitaso nousi. Kahvilassa soi tunnelmaan sopiva klassinen musiikki ja sisustus oli ... no, hello kitty.




eiks tää olis aika hyvä sisustus mun dormroomiin ensi vuodelle? ps, aino jos luet tätä: meidän laukkuihin ei mahtunu sohva, sori )))):


Kittykahvilan jälkeen mentiin käymään Holika Holikassa, jossa oltiin viime kerralla vedetty kevyt shopping spree ("otan tämän, tämän, tämän, tämän HMM tämäkin voisi olla kiva!"), mutta nyt piti hakea Jassulle täydellistä Petit BB:tä. Tuli taas huomattua kuinka Koreassa ei oikeasti saa minkään kanssa pusseja — ostin lip tintin ja mun olisi pitänyt tunkea se minimaalisen kokoiseen käsilaukkuuni? Holika Holikan jälkeen kierreltiin Hongadessa ja sain Jassun suostuteltua yhteen kauppaan sillä, että siellä toimii wifi :D Kauppa oli erittäin hyvä visiitti, sillä onnistuin löytämään paidan ja Jassu capin (mun veli on tosi kovis eiku?? oon silti edelleen pettynyt ettei se ostanut sitä banaanikäppiä tai banaanikalastajanhattua gangnamista...).

en oikeastaan edes halua tietää miten jumalattoman kauhea toi vasemman reunan "pikkupurilainen" olisi oikeasti...
Hongdaen jälkeen päätettiin suunnata perinteiselle kanavartaalle myeongdongiin — tällaisia metrolla edestakaisin suhaamista kun saattoi Seoulissa harrastaa metromatkojen halpuuden takia. 1050won/10km sisällä oleva matka on aivan tajuttoman halpaa verrattuna Osakaan ja Japaniin yleensäkin. Myeongdongista siirryttiin perinteiseen Yeouinaruun illanviettoon, sillä yksimielisesti todettiin se Seoulin kauneimmaksi paikaksi. Ei tällaista näkymää vain ole kaikkialla ja pakkohan siitä on nauttia kun mahdollisuus on.


just after sunset
Jassun uusi lempiruoka — Paris Baguetten pizzaleipä!
nightsnack of champions — korean&japanese beer + chicken wraps!
Korealainen olut on aivan hitsin hyvää ja mä en edes pidä oluesta.
Nyt on selkeästi toinen poikkeus tähän sääntöön (bintang on ensimmäinen).
Maanantaina oli meidän viimeinen päivä Koreassa ja huonosta näkyvyydestä huolimatta suunnattiin Namsan Toweriin, sillä se oli molempien "must do" -listalla. Kävelymatka myeongdongin asemalta oli aika .... epämiellyttävä. Ulkona ei ollut kuin ehkä +31°C, mutta kävelimme kapeahkolla kadulla loivaa (ja sittemmin aivan pirun jyrkkää) ylämäkeä talojen keskellä ja suorassa auringonpaisteessa. Kummallakaan ei toki myöskään ollut vesipulloa mukana, mikä teki kävelemisestä entistä "hauskempaa".

Päästiin kuitenkin cable carin lähtöpaikalle ja suunnattiin vesipullojen ostamisen jälkeen kohti vaunun lähtöpaikkaa. Ei liene yllätys, että kumpikaan ei ollut kauhean innoissaan vaunun lähtiessä — ihmiset liikkuivat ympäriinsä ja koppi heilui edestakaisin. Ei mikään kauhean miellyttävä tunne vaikken enää pelkää korkeita paikkoja samaan tapaan kuin aikaisemmin.









näkyvyys ei tosiaankaan ollut mikään päätähuimaava...


streetfood~
32cm korkea green tea-strawberry -froyo cone
meidän rakas ajussipuisto euljiro il-ga (exit 2) -metroaseman luona
Viimeisen illan kunniaksi toki mentiin Yeouinaruun taas istumaan, tälläkin kerralla missattiin auringonlasku, mutta saatiin sentään istuttua katsomassa kaupungin valoja. Eväinä perinteiset tuna-kimchi -gimbapit, sekä pieni pullo sojua ja 1,5l poweradea (jota meillä on vieläkin?!?). Oli jotenkin tosi haikeaa istua katsomassa pimenevää Seoulia ja tiedostaa, että sinne ei palaa vähään aikaan. Samanaikaisesti kuitenkin oli todella odottava fiilis, kotiinpaluu tuntui niin kutkuttavalta ja ihanalta ajatukselta.



Kämpille päästyämme alkoi armoton pakkaus — yllä Jassu näyttää mallia siitä, miten hauskaa elämä onkaan kun ostaa aivan hillittömän pakkauksen brownieseja ja löytää sen sisältä monta pientä brownieboksia. Pakkaamisesta on kuitenkin hitaasti, mutta varmasti tullut hurjan paljon nopeampaa mitä se Kumamotoon lähtiessä oli. Kyllä sitä kuukaudessa oppii?

Blogin päivittäminen on vähän jäänyt, mutta näin viimeisenä yönä  aikaa löytyy kun pitäisi kentälle lähteä tunnin päästä. Reissu on ollut ihana ja Suomeen palaaminen tuntuu aika kauhealta... Viimeisistä Osakapäivistä yritetään saada kirjoiteltua kuluvan viikon aikana. 

バイバイ~

Ei kommentteja: