Lauantai 12.7.
Aamu meni tosi isolta osalta lagaamiseen — rail passin kanssa liikkuessa oli ollut aika hirveää haipakkaa ja nukkuminen oli jäänyt aika vähälle. Aamuisin oli aina aikainen herätys ja iltaisin valvottiin vähän liian pitkään kun monena iltana oli juhlan aihetta ja laulettiin kotikaraokea + seurattiin mielenkiinnolla Neogurin etenemistä. Kuten aiemmassa tekstissä ilmenee, me valitettavasti missattiin taifuuni lähes kokonaan sillä Kumamoton upeaa ukkosta lukuunottamatta, emme sen pahemmin mitään kokeneet. Nyt rail passin loputtua oli aika ihanaa nukkua vähän pidempään kun tiesi ettei "ollut pakko mennä jonnekin". Meillä oli ollut tarkoitus käydä Umeda Sky Buildingilla jo aikoja sitten, mutta kun tälle päivälle emme muuta keksineet niin päätimme metsästää sen käsiimme ja sitten miettiä mitä vielä haluaisi tehdä.
Sky Buildingin löytäminen oli yllättävän vaikeaa, olisi taas varmaan pitänyt luottaa paperikarttoihin?? Pienen seikkailun jälkeen kuitenkin löysimme sinne ja kauhukankeudesta huolimatta Jassukin uskalsi ylös 39. kerrokseen.
 |
| Ei mitenkään huonot näkymät, vaikka Jassua pelottikin mm. tosi paljon. |
 |
| Korkealla olevat liukuportaat<333 |
 |
| Noista putkissa menevistä liukuportaista Jassu ei ihan niin kauheasti pitänyt... |
 |
| Tanabatamatsurin koristeita~ |
 |
| Löydettiin itsemme Osaka ekin "toiselta" puolelta, jossa käytiin kerran aiemminkin. Tää oli oikeastaan aika nättiä ja alueella oli paljon vesielementtejä, joissa lapset leikki. |
 |
| Hauskaa oli se, että toi sushi maksoi 500yen. Miksei Suomesta saisi edes näin HYVÄÄ sushia? On tosi ikävää, että suurin osa Suomen KALLIISTA sushista ei edes ole yhtä hyvää kuin Japanin konbinisushi, puhumattakaan ruokakauppojen takeawaysta. |
Aeon townissa Jassu sai myös uuden ystävän itselleen: joku reipas Kansailainen mummo luuli Jassun eläneen Japanissa lähes koko ikänsä :D
Joo siis tosiaan, oltiin vessassa ja pesin käsiäni, niin eräs vanha rouva alko juttelemaan mulle ja ihmetteli ilmeisesti vähän aikaa kun osasin Japania. Hän teki sitten ilmeisesti itse johtopäätöksen, että oon asunu Japanissa jo pienestä pitäen, koska ymmärsin hänen puhettaan. Kertoi vielä itse ennen pois lähtöään, että hänen äitinsä on amerikasta kotoisin. Olihan se ihan viihdyttävä ja sydäntä lämmittävä tapaaminen.
Joo siis tosiaan, oltiin vessassa ja pesin käsiäni, niin eräs vanha rouva alko juttelemaan mulle ja ihmetteli ilmeisesti vähän aikaa kun osasin Japania. Hän teki sitten ilmeisesti itse johtopäätöksen, että oon asunu Japanissa jo pienestä pitäen, koska ymmärsin hänen puhettaan. Kertoi vielä itse ennen pois lähtöään, että hänen äitinsä on amerikasta kotoisin. Olihan se ihan viihdyttävä ja sydäntä lämmittävä tapaaminen.
 |
| Meillä oli aivan upea sunset Senbayashiomiyassa jälleen kerran, tätä maisemaa on ikävä jo nyt. |
Itsehän siis olin kipeä, kun oltiin vaihdossa ja mun host äiti juotti mulle tällässiä hauskoja litkuja joitten pitäis auttaa oloa... Kyllähän ne auttaa (mua ainaki), mutta ei ne mitään herkkua oo.
 |
| Ei ihan kauheasti hymyilyttänyt ennen litkua ja voin sanoa että olo sen juomisen jälkeen oli vielä kauheampi. Jassulla on siitä kauhusta video, mutta toivon todella ettei se koskaan päädy julkiseen levitykseen... Oon nyt hyvä veli enkä laita tänne Kiian kuolemis videoo, mutta sen voin sanoo, että se on laatukamaa ;) |
Tajuttiin päivällä myös, että olisi oikeasti pakko pakata jos haluamme ehtiä tehdä yhtään mitään ennen Sunnuntai-illan kentälle lähtöä, joten ilta sujui todella iloisissa tunnelmissa. Mulla meni pakkaamiseen ehkä 15min ja Jassu käytti samaan touhuun lähes 2h, alla kuvatodiste siitä, kuinka hauskaa on tyhjentää kaikki tavarat sängylle ja pakata ne uudelleen:
Yö meni Senbayashiomiyan näkymiä ihastellessa ja jossain vaiheessa jaksettiin raahautua nukkumaankin, sillä seuraavana päivänä oli tiedossa live, jota oltiin odotettu perjantaista asti. haha. Oli vähän surullista ajatella, että kyseessä oli oikeasti viimeinen yö tuossa kämpässä. Asunto oli sitä ja vähän enemmänkin kuin ajattelimme, pyörät, wifi, futon, parveke ja kaikki yksinkertaisesti loistavia ja landlordin kanssa kommunikointi helppoa. Vähän myös jännitti mitä Korea tuo tullessaan ja miten löydettäisiin sunnuntaina liven paikalle, koska kyseessä oli eri paikka kuin yleensä.
Sunnuntai 13.7.
Lahnattiin koko aamu ja itse olin aika tuskainen flunssan takia. Ei ole hirveän hauska olo herätä paksun peiton alta kun huoneessa on +27°C ja silti palelee. Vietin suuren osan aamusta sängyssä kuolemaa tehden ja torkkuen, mutta päivällä lähdimme kuitenkin metsästämään Tennojissa sijaitsevaa ylikulkusiltaa. Huolimatta siitä, ettei meillä ollut varmuutta onko live oikeasti vielä olemassa, sillä aamulla satoi aivan kaatamalla. Ehdittiin Tennojiin 13:07 kun liven piti alkaa yhdeltä, mutta Taisuke juoksi meitä vastaan ja oli ihan "eee, TE! KIVAA!"ja juoksi läppäämään high fivet. Oltiin TOSI hämmentyneitä, koska ei tuollainen ole Japanissa tapana ja on vähän hassua, että kahden liven jälkeen ihminen muistaa meidät. Oli kuitenkin tosi ihana live ja Jassulla oli pitkät keskustelut Taisuken kanssa (joissa mä komppasin välillä mukana). Kaiken kaikkiaan juteltiin varmaan nelisen kertaa — liven jälkeen Taisuke tuli meidän luokse valittelemaan kuumuutta ja päädyttiin juttelemaan jonkun verran.
Käytiin ostamassa liven "väliajalla" mulle muutama Taisuken levy, jotka multa puuttu ja saatiin taas vaihteeks jutella Taisuken kanssa vähän lisää. Se on jo aiemmilla kerroilla ollu hämmentyny siitä, että me puhutaan Japania, joten kerroin sille, että ollaan oltu Japanissa vaihdossa ja vastareaktioks sain erittäin hämmentyneen katseen ja pitkän "eeeeh!". Naurattaa vieläkin itse asiassa, miten järkyttyny se oli.
Mutta joo, livehän oli aivan mahtava, kuten aina, ja sen jälkeen Taisuke vielä pyys meitä tulemaan sen tuleviin liveihin, ennenkun lähetään takasin Suomeen.
Alla ääninäyte siitä, minkälaista musiikkia me juostaan kuuntelemassa. Hyvä luoja sentään.
Liven jälkeen mentiin Q's mallille pyörimään ja ostamaan ruokaa — chikenkatsu ja yakisoba on pop :D Ihan hirveän kauaa ei jaksettu sielläkään pyöriä ja todettiin, että jos mennään kämpille ennen kuutta, ei tarvitse pyöräparkista maksaa kuin 100yen ja kun seiskalta siellä pitäisi viimeistään olla niin ehkä mennään mieluummin vähän aiemmin.
Kämpillä istuttiin hetki juomassa jääkaapissa olevia juomiamme ja nautittiin viimeisen kerran Senbayashiomiyan maisemista — näitä näkymiä ei enää tämän reissun aikana nähtäisi kertaakaan. Hiukan sabishii, mutta toisaalta on ihan hauskaa nähdä vähän uusiakin maisemia. Joissain määrin olisi ihanaa, että tämä reissu ei loppuisi koskaan, sillä Japani on koti ja on vaan niin ihanaa olla kotona. Toisaalta, kotiin palaa vain lähteäkseen uudelleen reissuun ja tämä on ollut aivan käsittämättömän upea reissu — jokainen tsäänssi on mahdollisuus vai miten se meni? Itse olen ainakin nauttinut jokaisesta hetkestä, kaikki on mennyt oikeasti tosi hyvin sillä ehkä suurin vastoinkäyminen on ollut Jassun pikkuvarpaan rakkula (ja mun flunssa?!). Ei hirveän paha siihen nähden mikä kaikki OLISI VOINUT mennä pieleen ja miltä meno hetkittäin on tuntunut.
Sunnuntai-iltana siirryttiin KIXille asettautumaan yötä varten ja voi hyvä luoja mikä hassle sekin oli. Neljä matkalaukkua + metrot ei oikeasti ole mikään hirveän kiva yhdistelmä... Selvittiin kuitenkin perille ja vallattiin kuusi penkkiä, siihen mahtui hyvin kaksi nukkumaan ja itse sain loppujenlopuksi nukuttua 5h, vaikkakin heräilin jatkuvasti ja tukehduin tukkoiseen nenääni ja yskin keuhkojani pihalle. On se sentään parempi kuin Jassun säälittävät about 1,5h. Tällaisina hetkinä kiitän jotain korkeampaa voimaa unenlahjoistani, jotka antavat minun nukkua kun väsyttää tarpeeksi vaikka olisi kuinka meluisaa.
Raja sunnuntain ja maanantain välillä on häilyvä ja hyvin henkilöstä riippuva — minulla se menee siinä aamuviiden tienoilla kun taas Jassun vuorokausi ei oikein koskaan vaihtunut? Aamulla siirryttiin kuuden jälkeen oikeaan terminaaliin ja siitä se kauhu vasta alkoikin. En jaksa mennä yksityiskohtiin, mutta todettakoon etten enää ikinä lennä halpalentoyhtiöllä ellei ole oikeasti pakko. Kiitos ja kuitti.
Lentomatka Seouliin sujui aika hyvin nukkuessa ja Incheonilla mietittiin koko ajan kuinka Japanissa kaikki on paremmin (eh, eikö meidän ex-vaihtareina pitäisi tietää paremmin ettei saa vertailla?? Okei, nyt saa laittaa väsymyksen piikkiin tuon ärsytyksen, sillä heti toisena päivänä kaikki oli paljon paremmin). Selvittiin valtavan säätämisen jälkeen kämpille, meillä meni 2h matkaan 3h kun ajettiin vahingossa pysäkin ohi, mutta kuski oli ihana ja jätti meidät kentälle palatessaan oikealle pysäkille. Saatiin heti läheisen Yongpa High Schoolin oppilaista iloista hymyily- ja vilkutteluseuraa kun raahattiin laukkuja koulun porttien ohi. Kämpillä lahnattiin sängyllä istuen muutama tunti ja todettiin, että tänään ei ehkä kannata lähteä minnekään kauas. Käveltiin aluetta ympäri pari tuntia (täällä on kuusikaistainen tie??) ja loppujen lopuksi mentiin nukkumaan kuudelta illalla. Ai mikä ihmeen matkaväsymys ja "jumalaton jet lag"? Oltiin väsyneempiä kuin Japaniin mennessä ja tänne kuitenkin matkusti vain sen 1,5h koneessa + 3h bussissa ja osa kävellen.
Nyt kun katsoo taaksepäin ensimmäiseen Koreapäivään, kaikki ärsytys oikeasti johtui vaan aivan käsittämättömästä väsymyksestä. Tänään nähtiin Seoulista jo niin paljon parempia puolia ja elämä yksinkertaisesti on aika paljon helpompaa kuin silloin kauheessa väsymyksessä, haha.
Ollaan myös löydetty paikallisten juoppojen puisto, jonka läpi kävellään pari kertaa joka päivä kun mennään metrolle ja tullaan sieltä takaisin. Eilen siellä oli päivällä yksi mies neljän sojupullon kanssa kun kello oli ehkä kolme iltapäivällä ja tänään nähtiin samainen herra sammuneena kahdentoista aikaan päivällä. Sen sijaan illalla yhdeksän jälkeen hän oli iloisesti istumassa sojupullojen ympäröimänä. Ei tällaiseen Japanissa törmää, hämmentää tosi paljon.
Kiitos ja kumarrus, me lähdetään tästä ehkä joskus nukkumaan kun huomenna pitäisi olla yhdeltätoista Hongdaessa ja täältä pelkästään metroilee sinne 47min (:(:(:
Sunnuntai 13.7.
Lahnattiin koko aamu ja itse olin aika tuskainen flunssan takia. Ei ole hirveän hauska olo herätä paksun peiton alta kun huoneessa on +27°C ja silti palelee. Vietin suuren osan aamusta sängyssä kuolemaa tehden ja torkkuen, mutta päivällä lähdimme kuitenkin metsästämään Tennojissa sijaitsevaa ylikulkusiltaa. Huolimatta siitä, ettei meillä ollut varmuutta onko live oikeasti vielä olemassa, sillä aamulla satoi aivan kaatamalla. Ehdittiin Tennojiin 13:07 kun liven piti alkaa yhdeltä, mutta Taisuke juoksi meitä vastaan ja oli ihan "eee, TE! KIVAA!"ja juoksi läppäämään high fivet. Oltiin TOSI hämmentyneitä, koska ei tuollainen ole Japanissa tapana ja on vähän hassua, että kahden liven jälkeen ihminen muistaa meidät. Oli kuitenkin tosi ihana live ja Jassulla oli pitkät keskustelut Taisuken kanssa (joissa mä komppasin välillä mukana). Kaiken kaikkiaan juteltiin varmaan nelisen kertaa — liven jälkeen Taisuke tuli meidän luokse valittelemaan kuumuutta ja päädyttiin juttelemaan jonkun verran.
Jokaisessa livessä otetaan kuva ja jee ollaan päästy niihin mukaan, hehe
Käytiin ostamassa liven "väliajalla" mulle muutama Taisuken levy, jotka multa puuttu ja saatiin taas vaihteeks jutella Taisuken kanssa vähän lisää. Se on jo aiemmilla kerroilla ollu hämmentyny siitä, että me puhutaan Japania, joten kerroin sille, että ollaan oltu Japanissa vaihdossa ja vastareaktioks sain erittäin hämmentyneen katseen ja pitkän "eeeeh!". Naurattaa vieläkin itse asiassa, miten järkyttyny se oli.
Mutta joo, livehän oli aivan mahtava, kuten aina, ja sen jälkeen Taisuke vielä pyys meitä tulemaan sen tuleviin liveihin, ennenkun lähetään takasin Suomeen.
Kun ostin levyt, niin Taisuke kysy että voiko se kirjottaa niihin nimmarit ja kun se kirjotteli niitä, niin se halus tietää miten mun nimi kirjotetaan katakanoilla, jotta se voi "omistaa" sen levyn mulle ♥
Alla ääninäyte siitä, minkälaista musiikkia me juostaan kuuntelemassa. Hyvä luoja sentään.
Liven jälkeen mentiin Q's mallille pyörimään ja ostamaan ruokaa — chikenkatsu ja yakisoba on pop :D Ihan hirveän kauaa ei jaksettu sielläkään pyöriä ja todettiin, että jos mennään kämpille ennen kuutta, ei tarvitse pyöräparkista maksaa kuin 100yen ja kun seiskalta siellä pitäisi viimeistään olla niin ehkä mennään mieluummin vähän aiemmin.
Kämpillä istuttiin hetki juomassa jääkaapissa olevia juomiamme ja nautittiin viimeisen kerran Senbayashiomiyan maisemista — näitä näkymiä ei enää tämän reissun aikana nähtäisi kertaakaan. Hiukan sabishii, mutta toisaalta on ihan hauskaa nähdä vähän uusiakin maisemia. Joissain määrin olisi ihanaa, että tämä reissu ei loppuisi koskaan, sillä Japani on koti ja on vaan niin ihanaa olla kotona. Toisaalta, kotiin palaa vain lähteäkseen uudelleen reissuun ja tämä on ollut aivan käsittämättömän upea reissu — jokainen tsäänssi on mahdollisuus vai miten se meni? Itse olen ainakin nauttinut jokaisesta hetkestä, kaikki on mennyt oikeasti tosi hyvin sillä ehkä suurin vastoinkäyminen on ollut Jassun pikkuvarpaan rakkula (ja mun flunssa?!). Ei hirveän paha siihen nähden mikä kaikki OLISI VOINUT mennä pieleen ja miltä meno hetkittäin on tuntunut.
 |
| Oli meillä ehkä vähän raahattavaa.... |
Kiia matkusti tyylillä
 |
| burritostyle paras style. |
Nii, kyllä mäki yritin nukkua ihmisten aikaan mut ei se sit ihan onnistunu
Kello 2 yöllä ja olin oikeesti ainut ihminen hereillä, no eihän ainakaa ollu kaupassa ruuhkaa
Raja sunnuntain ja maanantain välillä on häilyvä ja hyvin henkilöstä riippuva — minulla se menee siinä aamuviiden tienoilla kun taas Jassun vuorokausi ei oikein koskaan vaihtunut? Aamulla siirryttiin kuuden jälkeen oikeaan terminaaliin ja siitä se kauhu vasta alkoikin. En jaksa mennä yksityiskohtiin, mutta todettakoon etten enää ikinä lennä halpalentoyhtiöllä ellei ole oikeasti pakko. Kiitos ja kuitti.
Lentomatka Seouliin sujui aika hyvin nukkuessa ja Incheonilla mietittiin koko ajan kuinka Japanissa kaikki on paremmin (eh, eikö meidän ex-vaihtareina pitäisi tietää paremmin ettei saa vertailla?? Okei, nyt saa laittaa väsymyksen piikkiin tuon ärsytyksen, sillä heti toisena päivänä kaikki oli paljon paremmin). Selvittiin valtavan säätämisen jälkeen kämpille, meillä meni 2h matkaan 3h kun ajettiin vahingossa pysäkin ohi, mutta kuski oli ihana ja jätti meidät kentälle palatessaan oikealle pysäkille. Saatiin heti läheisen Yongpa High Schoolin oppilaista iloista hymyily- ja vilkutteluseuraa kun raahattiin laukkuja koulun porttien ohi. Kämpillä lahnattiin sängyllä istuen muutama tunti ja todettiin, että tänään ei ehkä kannata lähteä minnekään kauas. Käveltiin aluetta ympäri pari tuntia (täällä on kuusikaistainen tie??) ja loppujen lopuksi mentiin nukkumaan kuudelta illalla. Ai mikä ihmeen matkaväsymys ja "jumalaton jet lag"? Oltiin väsyneempiä kuin Japaniin mennessä ja tänne kuitenkin matkusti vain sen 1,5h koneessa + 3h bussissa ja osa kävellen.
Bussilippuja, jee
Koska ollaan tosi huonoja, niin ostettiin koko ajan Japanissa vaan ruokaa eikä ees syöty niitä, joten jouduttii ottaa ne mukaan tänne Koreaan. Mehän ei myöskään ruokahävikkiä tuoteta, joten ollaan nyt tässä yritetty näitä syödä pois... Ei sinänsä kauhean hankala tavoite, koska täältä ei olla vielä yhdestäkään konbinista löydetty paljoa ostettavaa.
Tultiin tänne syömään kappuramenia ja mä ainaki juomaa banaanimaitoa
Nyt kun katsoo taaksepäin ensimmäiseen Koreapäivään, kaikki ärsytys oikeasti johtui vaan aivan käsittämättömästä väsymyksestä. Tänään nähtiin Seoulista jo niin paljon parempia puolia ja elämä yksinkertaisesti on aika paljon helpompaa kuin silloin kauheessa väsymyksessä, haha.
 |
| Meidän "kotihoodseilta" cheonhossa~ |
Kiitos ja kumarrus, me lähdetään tästä ehkä joskus nukkumaan kun huomenna pitäisi olla yhdeltätoista Hongdaessa ja täältä pelkästään metroilee sinne 47min (:(:(:
Kursiivit Jassun käsialaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti